Liikunnan rooli ummetuksen hoidossa, meta-analyysi

Ummetus on vaiva, joka heikentää sairastuneiden elämänlaatua merkittävästi [4]. Sillä on myös huomattavia taloudellisia seurauksia (mm. lääkärin vastaanotolla käynnit ja sairauslomat). Siksi ummetuksen onnistunut hoito on erittäin tähdellistä.

(Kroonisen) ummetuksen hoito-ohjeissa suositellaan monivaiheista hoitoalgoritmia. Ensimmäinen vaihe koostuu elämäntapamuutoksesta (nesteiden nauttimisen ja liikunnan lisääminen, ruokavalion sisältämän kuidun lisääminen). Toinen vaihe sisältää ilman reseptiä saatavat laksatiivit, kuten bisakodyylin, natriumpikosulfaatin ja makrogolin, ja kolmanteen vaiheeseen kuuluvat reseptilääkkeet [1, 4].

Useissa tutkimuksissa on käsitelty liikunnan vaikutusta ummetuspotilaiden ruoansulatukseen, ja näiden tutkimusten yhteenveto on nyt saatavissa meta-analyysinä [2]. Analyysissä tarkasteltiin yhdeksää eri tutkimusta, jotka käsittelivät liikunnan vaikutusta ummetukseen, ja joihin osallistui yhteensä 680 potilasta. Verrokkiryhmät saivat korvan akupunktuurihoitoa, Maziren-tabletteja (perinteiseen kiinalaiseen lääkintään kuuluva valmiste) ja tietoa ummetuksesta, tai he eivät saaneet mitään erityistä hoitoa. Liikuntamuodot vaihtelivat suuresti, mutta pääasiassa niihin kuului aerobista harjoittelua (Qigong ja Baduanjin [aasialaisia harjoittelumuotoja] tai lenkkeily [kuntokävely]). Vain yksi tutkimus keskittyi voimaharjoitusten aikaansaamaan vaikutukseen. 

Harjoitukset kestivät 60–420 minuuttia viikossa yhteensä 4–24 viikon ajan. Parametriksi vaikutusten arvioimiseen valittiin ummetuksen helpottumisen suhteellinen riski. Mitä analyysissa todettiin? 

Liikunnan harjoittamisen heterogeenisesta luonteesta huolimatta tulos oli varsin selvä: Ummetus helpottui eniten niillä potilailla, jotka liikkuivat tutkimusten loppuun saakka verrokkiryhmiin verrattuna. Tämä vaikutus oli havaittavissa kuitenkin vain aerobisen harjoittelun jälkeen (jolloin riskisuhde oli 2,42 liikuntaa harrastaneiden ryhmien eduksi). Sitä vastoin anaerobisella harjoittelulla ei ollut vaikutusta (riskisuhde 0,85). Kun nämä kaksi liikunnan muotoa yhdistettiin, riskisuhde oli yhä 1,97. Liikunta siis ilmeisesti auttaa ummetukseen, ja paras vaikutus saatiin vähintään 140 minuuttia viikossa kestävällä aerobisella harjoittelulla. Joissakin tutkimuksissa arvioitiin myös vireyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua, ja liikunta vaikutti positiivisesti myös niihin.  

Millaisia johtopäätöksiä näistä tuloksista voidaan tehdä käytännössä? Mitä mitatut riskisuhteet oikeasti merkitsevät? Otetaanpa esimerkki: Kuvitellaan, että 10 potilasta kärsii ummetuksesta, ja liikunta tuo helpotusta vain viidelle heistä, vaikka he ovat liikkuneet 4–24 viikon ajan (ks. kuva 1, vasemmalla).  

Nykysuositusten mukaan [1, 4] elämäntapamuutokset kuuluvat ummetuksen ensimmäisen vaiheen hoitoon (liikunta, nesteytys, kuitu), ja jollei niistä ole apua, käytetään laksatiiveja (kuten makrogolia, bisakodyylia, natriumpikosulfaattia). Kahdessa kliinisessä tutkimuksessa (joissa bisakodyylia tai natriumpikosulfaattia verrattiin lumelääkkeeseen) osoitettiin molempien lääkkeiden olevan tehokkaita, turvallisia ja hyvin siedettyjä ummetuksen hoidossa. Suolen toiminta palautui ensimmäisten 24 tunnin kuluessa lääkkeen ottamisesta noin 70%:lla natriumpikosulfaattia ottaneista ja 90%:lla bisakodyylia ottaneista potilaista (Kamm et al., 2011; Müller-Lissner et al., 2010; sekä “data on file”, Sanofi Aventis Deutschland GmbH; kuva 1, oikealla), ja ummetusoireiden helpottumista ilmoitettiin koko tutkimusten ajan (4 viikkoa kussakin tapauksessa).  

Johtopäätökset: Goan [2] mukaan useita viikkoja jatkuvalla liikkumisella on positiivinen vaikutus ummetukseen noin puolella liikuntaa harjoittavista potilaista. Bisakodyylia tai natriumpikosulfaattia sisältävät laksatiivit helpottavat oireita yleensä jo ensimmäisenä lääkkeen oton jälkeisenä päivänä jopa 90%:lla potilaista.  

_{Eturistiriita: T. Weiser ja S. Landes työskentelevät Sanofi-yhtiössä.  
Sidonnaisuudet: Julkaisun rahoittaja Sanofi Aventis Deutschland GmbH.}